Jokainen CMX:n albumi on pettymys.

"Tahdot laulaa taistelulauluja
Tahdot ettei rakkautesi väsy
Kesken tehtävänsä loppumattoman
Tahdot taivaan sisään hengittää
Tahdot että päättyy edes yksi päivä
Paremmin kuin edellinen jokainen"

Vain edeltäjä on tarpeeksi hyvä

"Viimein tulet aavikon laitaan
Tänne, missä kartta ei päde
Tänne, missä neuvot ei auta
On sisälläsi tuulista"

kunnes kuuntelen kaiken uudelleen.

"Silloin tulet aavikon laitaan
Tänne, missä kartta ei päde
Tänne, missä neuvot ei auta
On sisälläsi tuulista"

Tännekö olin unohtunut?

Blogia siivottu aikuismaisemmaksi, tylsemmäksi. Mitähän sitä enää kehtaa kirjoittaa edes anonyymisti? Ehkä luon vielä yhden nimimerkin, jonka ajatuksia voin lainata tässä blogissa. Ehkä tuo edellinen lause oli kuin todellisuus olisi raottanut verhoa, läpsäissyt märällä rätillä vasten kasvoja ja toivottanut hyvää loppumatkaa. Kirjoitan kaiken, ehkä. Profiilikuvaa en vaihda, koska muutosta parempaan suuntaan ei ole tapahtunut.