Taas se tulee.

Ja sen myötä on kylmä.

Syksyhän on kaunis, ajatellaan. Puiden lehdet vaihtavat väriä ja tähdet näkyvät paremmin pimeinä iltoina. Alkaa mystinen odotus. Millainen talvi on tulossa? Tuleeko lumi ennen vai jälkeen joulun? Tuleeko joululahjoja taas ostettua viime tipassa? Tunnelmallista aikaa, kunnes syksy menee liian pitkälle ja luonto odottaa kaikkien käyttävän sadetakkeja ja kumisaappaita... tai ainakin ehjiä kenkiä.

Hyvinhän se meni.

Jos ei oteta huomioon virheellisesti sijoitettuja nahkahansikkaita ja tuliaisena saatua sitkeää flunssaa. Lämpötila ei tainnut missään vaiheessa olla alle nollan, mutta kohtalaisen helposti onnistuin silti nuhan löytämään. Sitä se teettää, märissä vaatteissa piehtaroiminen. Ei ollut influenssarokotuksestakaan tarpeeksi suojaa.

Elämysopaskaverimme oli järjestänyt mukavasti ohjelmaa tiukalle viikonloppuaikataulullemme: laskettelua, Zen Caféta ja köysiratailua. Laskettelu äityi lopulta lumisodaksi kuin pienillä lapsilla konsanaan. Enkä sitä ollenkaan ihmettele, olemmehan tunteneet hyvin pienestä ja lapsuuden ystävien kanssa on ajoittain välitön ja lapsellinen olo.

Zen Café soitti Kuusamossa ensimmäistä kertaa. Toisin kuin esimerkiksi Tampereella, käy pohjoisessa keikoilla ja yökerhoissa hyvinkin eri-ikäisiä ihmisiä. Muutama ihan eturivissä seisonut nainen oli lähempänä viittäkymmentä. Toinen heistä vielä huusi Putrolle rivouksia jopa siihen tahtiin, että Samuli omisti tälle kappaleen Tahdon halvan naisen. Jatkoilla yksi seurueemme harvoista laulutaitoisista teki oman tulkintansa Cranberriesin kappaleesta Zombie, vaikuttavaa. Jatkojen jatkoilla menikin sitten aina kuuteen asti, kun keskustelimme siitä, millaista olisi olla seksistisen työnantajan työhaastattelussa. Tämä johti siihen, että jouduimme lopulta näyttelemään tilanteen havainnollistaaksemme asiaa. Heh, harvoin on tullut naurettua niin vedet silmissä...

Köysirata oli, kuten arvata saattaa, köydellä kävelyä. Erilaisten tukiköysien tai
-kapuloiden avulla tasapainottelu muutamien metrien korkeudessa oli hauskaa. Jännitystä kesti loppuun asti, koska radat olivat toinen toistaan vaikeampia ja epäonnistumisesta olisi todennäköisesti saanut kuulla. Lopuksi ystävämme sai meidät vielä hyppäämään pelkästään vaijeriemme varaan, mikä varmasti osaltaan lievensi pientä korkean paikan kammoani.

Jotain jäi vielä ensi kertaankin.

Jääseinäkiipeily kuulostaa ainakin ajatuksena varsin kunnianhimoiselta.

talvi tulee taas

Suomen sääkartta on harvinaisen karmeata katseltavaa tällä hetkellä, vettä ja muutamia plusasteita koko maassa. Viiden minuutin päästä on lähtö Rukalle ja kovasti oli tarkoituksena lasketella (lautailla). Ehkä tekolumi on nykyään niin kehittynyttä, että rinnettä voi laskea vaikka säät eivät suosi. Asusteena täytyy olla jotain sadehaalareita muistuttavaa. Saisikohan kumisaappaat kiinni lautaan?

Ei auta kuin toivoa.

Siperia on suurempi kuin Yhdysvallat.

Helsingin Sanomat kirjoittaa matkasta Etelä-Siperiaan ja Verhni Suetukiin, pieneen kyläpahaseen. Toisin kuin monista rappeutuneista suurkaupungeista, autioituu Siperialla pienistä kylistä sympatiaa nostattavia ja historiaa henkiviä muistomerkkejä. Tietysti ammattikuvaajan tekemä kuvakooste on saattanut saada "väriä" myös kuvaajan näkemyksistä ja ajatuksista, mutta kokonaiskuvan vääristäminen vaatisi tietoista pyrkimystä.

Elinolosuhteet ovat karut ja kylmät eivätkä talot edusta Jugend-tyylisuuntausta, mutta silti kuvista voi löytää jotakin kaunista. Luonto ja rakennusten ikä tekevät varmasti paljon. Piirros kylästä kertoo karua kieltään kylän kohtalosta, yli tuhannen asukkaan väkiluku on nyt 285.

"Kylässä on periaatteessa kolme kauppaa, mutta yksi niistä on myös auki. Pankkia ei ole, posti tulee kahdesti viikossa."

Jopa artikkelin kirjoittajan tyyli on ajoittain kuin Verhni Suetuk, koruton mutta kiinnostava.

"Ja siihen elämään kuuluvat hiljaisuus ja yön tähtitaivas, jota kaupungin valot eivät häiritse. Siihen kuuluvat myös kantovesi ja ulkohuussi. Ja se, ettei ole pelättävää."

Jotain ihailtavaa tässä elämäntyylissä on, vaikka huonoista puolistakin artikkelissa mainitaan. Asukkaita kuvataan sitkeiksi eikä mikään muu sana tule mieleenkään, kun lukee 72-vuotiaan Anna Arelin pahoittelevan hänen 93-vuotiaan äitinsä olevan liian sairas tapaamaan vieraita.

Siperiaan!

Onpa minussa ollut kirjoitusta vähän.

Ajatus kirjoittamisesta on tuntunut kuin pysähtymiseltä juuri, kun on päässyt liikkeelle.

Elämän hektiset hetket tuovat ajoittain erilaisen elontunteen ja minä pursuaa sosiaalisuutta. Se kaikki tuntuu tärkeältä olematta kuitenkaan välttämätöntä. Tärkeintä kuitenkin on, ettei mikään tunnu tavalliselta.

kaikki mitä teet on tehty
kaikki näet on nähty
kaikki mihin kosketat
on monin käsin kosketeltu

mutta ei sinun käsilläsi
mutta ei sinun silmilläsi
mutta ei sinun sinun sisälläsi
ennen kuin on itse tehty
   - CMX

Myös Malagassa on Picasso-museo.

Näyttelyn aiheena olivat muusat ja mallit. Taiteilijan ensimmäiset teokset aiheuttivat "Vai niin"-tunteen. Lyijykynällä hahmoteltuja kuvioita, ihmisiä kuulemma. Kliseisyydestään huolimatta tuli mieleeni ajatus, kyllähän tuohon lapsikin pystyy. Vaan entä sen idean keksiminen? Ehkä siinä on se kaivattu ero. Ehkä varhaisemmilla töillä haetaan kontrastia myöhäisempiin töihin. No, ajatuksien herättämisessä ollaan ainakin onnistuttu. Vaikka olisikin sinänsä ihme, jos Picasson työt eivät herättäisi mitään ajatuksia. Miehen tyyli oli vähintäänkin eksentrinen.

Pidin näyttelystä. Teokset eivät toistaneet itseään ja sekä maalaukset että veistokset olivat voimakkaita rauhallisista teemoistaan huolimatta. Värien käyttö ei varmaan liennyt Picasson kuuluisimpia osa-alueita, mutta silti teosten värimaailma oli miellyttävä ja tuntui vahvistavan muotoja. Eiköhän tämä riitä analysoinnista.

Matkalla tuli siis myös sivistettyä itseänsä.

sinulla on hulluutesi
hulluuksiini sopiva
kulmillasi elo juhlii
himon koski kuohuaa

silmissäni vahvuutesi
huuhtoo ihon kiveksi
kuin tuuli pilvipaimenena
käsi ottein pitävin

aarre piilee siellä
missä kerran makasimme
tietämättä onneamme
tuntematta kotia
   - CMX

Espanjassa oli lämmintä.

Paluumatkassa huvittavaa oli vaatteiden lisäys jokaisen lennon jälkeen. Ensin takki Englannissa ja lopuksi kaikki mahdolliset vaatteet Suomessa. Lisävaatteista huolimatta tärisin kuin 70-luvun tehosekoittimet, ne oranssinväriset. Miten minä niistä tiedän? No, vaikka en olekaan 70-luvulla ainakaan kovin tiedostavassa tilassa elänyt, löytyy vanhempien luota varmaan vieläkin kyseisen kaltainen laite. Takaisin aiheeseen. Hetkellinen lämmöntunne kuitenkin tuli katsellessa kahta tyttöä, jotka kulkivat lähes kesävarustuksessa. Taisivat vielä puhua jotain lämpötilasta. Oli siis muitakin, jotka olivat kuvitelleet tarkenevansa samoilla vaatteilla kuin lähtiessä.

Välilasku Lontoossa tuntui lähes loputtomalta. Musiikin kuunteluun ja kirjan lukemiseen jaksoi unisena keskittyä noin neljä tuntia. Tällöin jäi seitsemän odotuksesta kolme tuntia levottomaan pyörimiseen. Kanssamatkustajia oli kyllä hauska seurata, olivat aika kekseliäitä etsiessään sopivaa asentoa nukkumiseen tuoleilla, joissa on käsituet. Olipa yksi jopa asetellut tuoleja vierekkäin ja vastakkain, jolloin vartalo kiemurteli istuinosien päällä. Kateellinen olin heidän unenlahjoillensa.

Varsinaisesta Espanjan matkasta myöhemmin... nyt on aika levätä.

P.s. Äänikirjat jäivät lähtökiireessä kotikoneelle, missä niistä ei ollut kovin paljon hyötyä. Onneksi kirjahyllystä tarttui mukaan lukematon Taru Sormusten Herrasta. Oli itseasiassa jo aikakin aloittaa tämän lukeminen.

Tänään on kaunis päivä.

Joskin hieman viileä.

Sen kunniaksi ajattelin käydä lenkillä. Edellisestä kerrasta on varmaan kuukausi ellei enemmän. Juokseminen on harrastamastani urheilusta se rasittavin sekä henkisesti että fyysisesti. Uiminen ja hiihto olisivat tietysti vielä rankempia, varsinkin tällä tekniikalla. Rasittavuuden vuoksi käynkin lenkillä vain hyvällä säällä ja kuunnellen samalla musiikkia. Samat toistuvat maisemat ja rasitus eivät yksistään tarjoa tarpeeksi motivaatiota/viihdykettä. Musiikin avulla voi myös luoda erilaisia tunnetiloja, joiden ansiosta juoksu tuntuu kevyemmältä ja tahto on voimakkaampi. Kuvaillaan yhtä tämän kaltaista tilaa vaikka haaveiden ja pettymysten sekoitukseksi. Aivan kuten useat joukkueet yrittävät kasvattaa voitontahtoaan kuunnellen joukkueensa tunnusmusiikkia, musiikkia kunniasta ja voitosta. Tämä keskikastin yhden miehen joukkue ehtii lenkillä käydä läpi elämäänsä ja tutkia elon käännekohtia, perustella osan tekemistään ratkaisuista oikeutetuiksi ja toivoa tehneensä joitakin asioita toisin.

Kuitenkin jälkeenpäin olo on rauhallinen ja tyytyväinen ja ymmärtää eloansa hivenen enemmän.

kun olit sanonut, mitä sanoit
kuulin tuhannen oven
varjoisilla käytävillä vääjämättä sulkeutuvan
kun olit sanonut, mitä sanoit
näin risteytyvän teiden mutkiin
lakastuvan tuhannen tienviitan

väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut
riittäköön rakkaus vain aamuun
sulkekoon kuolema pettäjäin suut
en usko rakkauden haamuun, kalpeaan

kun olit sanonut, mitä sanoit
minun sisälläni kuoli joku lapsi
joka uskoi loputtomaan maailmaan
kun olit sanonut, mitä sanoit
olin vapaa tänne lähtemään
missä jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään

siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi
ja otsallesi kuutamosta sirpale
siitä päivästä jäi meren tumma laine silmäkulmiisi
ja tuulenpesä asunnoksi kylmyyden
   - CMX

Taidan sohaista ampiaispesää.

Yksinäisten naisten ja naisparien hedelmöityshoidot sallittiin tänään eduskunnan päätöksen mukaan, jossa äänestyksen tuloksesta ei jäänyt epäselvyyttä.

Ainoa itseni yllättänyt asia oli, kuinka huonoja perusteluja ihmiset kykenevät julkisesti lausumaan. Puolin ja toisin. En nyt puhu kansanedustajista vaan mielenosoittajista, vaikka eivät edustajammekaan tässä asiassa aina loista. Johtuuko se siitä, että asia on monille hyvin henkilökohtainen ja omaa kantaansa on joutunut/saanut puolustaa jo moneen kertaan? Vaikuttaako asiaan, että oma mielipide pitää tiivistää maksimissaan 15 sekuntin mittaiseen huutoon? Epätoivo? Halu? Pelko? Oma mielipiteeni suurimmasta osasta mielenosoittajia on, etteivät he suurien tunteiden myllerryksessä pysty edes kuuntelemaan vastapuolen kantaa, saati kumoamaan väitteitä perusteluilla, jotka synnyttäisivät ymmärryksen tunteen myös sivullisessa kuuntelijassa. Tähän tietysti vaikuttaa moni asia, mutta joka tapauksessa mielenosoitusta oli kyllä huvittava seurata.

Vähemmistöt ovat varmasti joutuneet ja joutuvat tekemään paljon työtä sen eteen, että heillä olisivat tasa-arvoiset oikeudet. Eduskunnassa kuitenkin selvä enemmistö oli vähemmistöjen puolella. Tämähän on joko epäitsekästä tai empaattista käytöstä!

Tekikö eduskunta oikean päätöksen?

Onko isän rooli korvaamaton lapsenkasvatuksessa? Kiusataanko lasta lesbovanhempien takia? Näin saattaa olla joissakin tapauksissa, mutta ei kuitenkaan välttämättä aina. Voihan lapsi myös saada huonot heterovanhemmat. On ehkä todennäköisempää, että naisparin lapsi joutuu käymään läpi useampia vaikeita asioita kuin heteroparin lapsi. Kyse on kuitenkin vain todennäköisyyksistä eivätkä koettelemuksetkaan aina pahasta ole. Edellä kuvatut asiat pätevät ainakin osittain myös yksinäisten naisten lapsiin. Päätöksen oikeellisuudesta en osaa sanoa, vaikka kallistunkin hyväksyvään suuntaan. Jollakin tasolla tuntuisi myös miespareilla olevan oikeus adoptoida lapsi, jos naispareilla on mahdollisuus tuoda lapsi perheeseen. Tämä lapsi joutuisi vielä varmemmin pilkan kohteeksi. Nyt en enää ihmettele, miksi Merikukka äänesti tyhjää. Nämä ovat vaikeita asioita meille yksinkertaisille ihmisille.

Lopetan tökkimisen pistojen pelossa.

P.s. Toiseksi viimeisen lauseen tarkoitus ei ollut loukata Merikukkaa. Se vain tuntui satiirisen napakalta lopetukselta.

kävelinkö turhaan ne kilometrit
jotka mielessäni teitäs vaelsin
ja odotinko tyhjää kun siltaa etsin
joka yltäis yli kuilun syöverin

tahdoin vapautta, päivien hehkun
vaan löysin hallan kohmettaman maan
se välillämme aukee ja siihen eksyy
kun mielet yrittää sanoin kurkottaa

toisiaan
- CMX

Olen aina urheillut.

Niin pienestä asti kuin muistan.

Polvenkorkuisena pyöräilin isän edessä tämän käydessä juoksulenkillä, hiihdin vanhempieni ja siskoni kanssa metsässä tai sitten juoksin nahkakuulan tai luistelin kumikiekon perässä. Jääkiekkokaukalo ja jalkapallokenttä sijaitsivat 50 metrin päässä kotiovelta. Jotenkin tuntui luonnolliselta valua kotikadumme kentälle pelaamaan, pois äidin tieltä. Kuuden vanhana liityin sekä jalkapallo- että jääkiekkojoukkueeseen. Vanhemmat patistelivat käymään ensimmäisissä harjoituksissa ja sen jälkeen innostuin itsekin. Tästä kasvatusmetodista olen monesti keskustellut. Kohdallani pieni painostus kokeilemaan jotakin oli oikea tapa, joka toisinaan tuotti odotetun tuloksen, toisinaan ei. Urheilua harrastan vieläkin, kalaa taas en vieläkään vie suuhuni kovin mielelläni.

sen sijaan ettei olisi tuulta ollenkaan

Ala-aste toi kokonaan uuden ulottuvuuden. Kaverisuhteiden voimistuminen ja joukkueeseen kuuluminen saivat aikaan vielä pienimuotoisen yhteishengen tunteen. Oli jotain, mitä puolustaa ja minkä odotti puolustavan. Ystävien myötä tuli uusia lajeja ja vanhoja jäi taakse. Pesäpallo ja tennis korvasivat säälimättömän nopeasti jääkiekon, jonka olin odottanut antavan enemmän. Vaikka vikkelänä luistelijana olinkin pitänyt itseäni, oli jääkiekkovarusteet päällä luisteluni hyvinkin suoraviivaista. Vertikaalisesti. Pystytasosta tarkasteltuna liikuin välillä luistimillani, välillä mahallani. Pesäpalloa kesti muutaman vuoden, mutta tennistä tuli pelattua kuusi vuotta. Kahtena viimeisenä vuotena vietimme kaverini kanssa suuren osan valveillaoloajasta tenniskeskuksessa metsästäen tyhjiä kenttiä ja kuluttaen aikaa sulkapallokentälle rakennetulla harjoituskentällä.

on välillämme pieni tuuli

Hiihto on aikaa myöten vaihtunut lasketteluun ja siitä edelleen lautailuun. Kuulostaa jotenkin tyypilliseltä evoluutiolta. Salibandy on syrjäyttänyt tenniksen, mikä myös tuntui olevan ajan trendi ennen kuin Jarkko alkoi tuoda tennistä taas tunnetummaksi ja helpommin lähestyttäväksi. Rullaluistelu on vienyt osan lenkeille varatusta ajasta, mikä nyt muutenkin on viime aikoina vähentynyt jostain selittämättömästä syystä. Nykyisin kuitenkin nautin urheilusta enemmän. Johtuuko se siitä, että urheilua on vähemmän tai että kilpailuvietti ei ole yhtä voimakas? Vaikea sanoa.

Monesta kaverista, joihin silloin joskus pienenä tutustui, on tullut pysyviä ystäviä.

Ja muistot ovat hyviä.

Portaat tai putous

• Äänestitkö Bushia vuonna 2000?
  
• Mitä mieltä olet abortista?

Kun näillä kysymyksillä oli saatu seulottua parhaat virkamiesehdokkaat, lopullinen valinta kohdistui hyvä kaveri -periaatteella. Esimerkiksi Irakin pörssin perustajaksi valittiin kiinteistönvälitysfirmassa työskentelevä Jay, joka hieman valitteli ensitekijöikseen, ettei tiennyt mitään finanssimaailmasta. Ei se mitään, sanottiin.

Väliaikainen hallitus yritti ahkerasti istuttaa tasaveroa aikana, jolloin Irakilla oli vaikeuksia hoitaa haavoittuneita siviilejä. Eivät ehkä tienneet, mikä virka veronmaksajilla on yhteiskunnassa. Kenties tämä menettely oli neuvottu Dr. Phillin kirjassa. Siinä tapauksessa tekivät varmaan ihan oikein. Terveydenhuollon kunnostamisprojektista vastuussa ollut henkilö yritti saada naisia luopumaan aborttiaikeistaan ja ajaa tupakoinnin vastaista kampanjaa. Asioiden tärkeysjärjestys oli todennäköisesti selvillä jo ennen Irakiin matkustamista.

Miten tämän voisi vielä kruunata? Antamalla väliaikaishallitusta johtaneelle Paul Bremerille merkittävä vapausmitali.

elämän ääriviivat erottuisivat,
jos niitä katsoisi
silti vääristynein muodoin
silmät täyttyvät

vain puoliksi tietäen, tahtoen
kietoutuvat ajatukset
toiveiden ympärille

hakevat uomaansa,
oikeutettua halua,
jota niille ei suoda

taistelu vain sen tähden,
jotta elämä soljuisi, eteenpäin,
vailla myrskyjä, tässä maailmassa

Tiesittekö että maapallon pyörimisnopeus hidastuu?

Tämä tarkoittaa pidempiä päiviä ja öitä. Olisi hauska nähdä, miten tämä vaikuttaa ihmisiin. Saisiko silloin vihdoinkin nukuttua riittävästi vai yrittäisivätkö ihmiset keinotekoisesti pitää kiinni nykyisestä päivärytmistä? Voisiko kesken unien tulla nälkä, jolloin joutuisi pitämään tauon nukkumisesta? Täytyisikö ennen nukkumaanmenoa kerätä ravintoa kuten karhut tekevät ennen talviunia?

Tiesittekö että maapallon kiertorata muuttuu?

Ollaan kuulemma taas menossa kohti jääkautta.

Eikö tästä voisi päätellä, että kasvihuoneilmiön tuottama lämpö ei ole riittävä? Hiilidioksidipitoisuuden kasvuhan ei sinällään paranna elämänlaatua, mutta se saattaa hidastaa jääkauden alkamista. Jos nyt talvella palelee, niin kuinka kylmä on jääkauden aikana? Pitääkö silloin ihmisten yhdessä yrittää hönkiä hiilidioksidia lämmittämään ilmakehää? Säännöstelläänkö silloin kasvien käyttämää hiilidioksidimäärää? Älä sinä Jukka Palmu vedä kaikkea hiilidioksidia huiviin!

Kaivetaanko silloin vanhat freonijääkaapit esiin?

Tällaisia asioita Havukka-ahon ajattelija voisi joskus miettiä.

talvi tulee taas
sytyttää taivaanvalot
kietoo käärinliinaansa
polttaa ihon kylmyydellään
hymyilee tuulin viisain

talvi joka on lempeämpi
kuin kesä konsanaan
talvi huokailee tarinaa
jolla ei ole enää kertojaa

menen nukkumaan ja toivon
etten enää koskaan herää
kevätpäivään raastavaan

muoto uinuu taas
pehmeissä vaatteissaan
ei tarvi odottaa
ottaa osaa kantaa kortta

jos puro virtaa hiljaa
kylmyydessä kirkkaudessa
vieraiden tähtien alla
laulaen surujaan

minä tulen illansuussa
isken tulta kaminaan
istun pitkään lattioita
tuijottelen talviteille
   - CMX

Olisi tarkoitus lentää Espanjaan.

En juurikaan ole harrastanut näitä "pakoon syksyä"-matkoja, mutta nyt tulee sekin kokeiltua. Harmi ettei koko syksyä tai kaikkia niitä harmaita, loskaisia sadepäiviä voi olla matkoilla - tai ei ainakaan vielä. Onhan syksyssäkin omat hyvät puolensa, ainakin alkusyksyssä, mutta niitä on jo aika monta nähty. Joskus vielä vietän koko vuoden jälkimmäisen puoliskon jossakin lämpimässä eli Intiassa, Thaimaassa tai Malesiassa. Tampereella sijaitsen Malesialaisen ravintolan perusteella voisin kyllä mielelläni syödä kyseisen maan ruokia pidemmänkin aikaa. Vaikka paikka on pieni, on se silti jollakin tapaa tunnelmallinen ja mikä tärkeintä, ruoka on todella hyvää. Varovainen tosin kannattaa olla tulisten ruokien kanssa.

Matka kestää vajaa pari viikkoa, mikä saattaa olla hieman liian vähän. Yritän kuitenkin säästää lomapäiviä vielä kevättalvellekin. Tuli kitsasteltua paluulennon kanssa ja nyt joudunkin odottamaan vaihtoa Lontoossa kuusi tuntia. Täytyy siis varata kirja ja syötävää. Säästöä paluulennolta tuli 150€, joten ehkä se on vaivan arvoista. Nyt voisi olla korkea aika ostaa se haaveilemani iPod, joko nano tai se tavallinen. Olisi jotain, mitä näpertää ajan kuluksi lentokentällä. Nano toimisi ehkä paremmin juoksulenkeillä.

Hmmm, uusi telkkarikin olisi kiva.

Mikähän ihme on saanut tällaisen ostovimman aikaiseksi?

Varmaan se on se syksy.

Miten eri tavoilla melankolia voikaan vaikuttaa ihmisiin!

Toiset ahdistuvat ja pysähtyvät, toiset saavat voimia ja jatkavat kulkuaan entistä päättäväisemmin. Jotkut tarvitsevat hymyn vastaukseksi, toiset ymmärtävät useampia ilmeitä ja eleitä. Ihmisten erilaisuus on tietysti hyve, mutta ymmärryksen puute ei. On totta että ymmärryksen puutteen ansiosta saamme osan tunnekirjosta käyttöömme, mutta silti tai ehkä juuri siksi, on minun sitä päiviteltävä.

Opettelemme, ehkä myös opimme.

Miten vihaankaan puhetta sanoja, vihaankaan kirjoittamista
Kävelen vain kehää tyhjässä talossani
Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seitti
Koko elämän aika tuhkaa ja sumua

Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat
Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta
Omiin synkkiin linnoihinsa, vallitusten taa
Pelokkaammat piilee hautomaan haamujaan
Maailmako painajainen josta ei voi herätä
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä

Tahto tuhoutua lienee eräs sielun loimilanka
Toinen vallanhalu yli piirin tunnetun
Taistelu on kahden sanan välin mittainen
Kyllä vaiko ei kas siinä pulma
 - CMX

Olen alkanut juomaan teetä. Joka päivä. Arkisin.

Yritänköhän alitajuisesti kehittää jonkin addiktion? Vai onko se vain ainoa puuha, jonka avulla mielen saa irti työläistä ajatuksista? Todennäköisesti. Kumpikin.

Huolestuttavaa on, että osaan luetella monia uusia ja vanhoja teemakuja. On Twiningsin Voyage-sarja, johon kuuluvat ainakin Indian Chai, Brazilian Baía ja African Tunda. Chaita juodessani totean, että ei ole Baían voittanutta. Kookospähkinä jakaa selvästi mielipiteitä. Tundan makuna on ananas ja Chai maustettu kanelilla, mikä on kyllä aika hyvä sekin. Jos tarjolla olevaan Twiningsin valikoimaan ei kuulu näitä makuja, suuntaan katseeni Cherryyn tai Blackberryyn.

Nordqvistin uusi Sole Rooibos jäljittelee Twinigsin tyyliä eksoottisella sekä maulla että pakkauksen visuaalisuudella, vaikka näyttävätkin erilaisilta. Tee on maustettu mm. hunajalla ja Rooibos-pensaan lehdillä ja sen maku jää kauaksi Voyage-sarjasta. Nordqvistin maut ovat yleisesti todella hyviä, varsinkin Viisasten tee ja sadepäivän ilo. Uskollinen ystävä ja Tiikerin päiväuni eivät jää kauaksi, mutta Karibian aurinko ja Keisarin morsian eivät yleensä hengaa kuppini kanssa.

Kaikessa jäykässä perinteisyydessään Liptonin Earl Grey ja Yellow Label saavat nostalgisen aamuntunteen aikaan ja tavallinen tee maistuu jotenkin erikoisella tavalla eksoottiselta. Mieleeni tulee väistämättä aamiaiset ollessani Englannissa. Ja ikää oli jotain 10-11 vuotta. Liptonin hedelmäteet ovat olleet ihan hyviä, mutta Twinigsiltä löytyy parempi valikoima. Tahiti, Morocco ja Tropical Fruit ovat vielä maistamatta.

En ole jaksanut taistella ns. irtoteiden kanssa. Pussitee on aivan liian helppo vaihtoehto. Teepuristit pyörittelevät varmaan päätänsä tällä hetkellä. Jatkan silti. Vihreä tee taas tuntuu jotenkin korvikkeelta, liian terveelliseltä vaihtoehdolta. Siitähän ilmeisesti puuttuu myös kofeiini, mikä auttaisi piristymään. Minun logiikkani ei käänny tuon idean ympärillä. Toisaalta, sanotaanhan lääkkeistä ja luontaistuotteistakin: mitä pahemmalle se maistuu, sitä paremmin se auttaa tai sitä terveellisempää se on. Ja kamomillatee saa minut voimaan pahoin. Ihme yrtti sekin, näyttää aivan päivänkakkaralta, mutta ei kuulemma ole.

Työpaikalla jotkut tuntuvat jakavan kiinnostukseni teetä kohtaan. Baíat häviävät ennen kuin päivä on ohi ja Twiningsin vihreä tee lojuu useammalla hyllyrivillä, useampia päiviä. Miksi ei kukaan tajua, että se ei mene kaupaksi?!

Miksi ihmeessä välitän? Addikti on addikti, ei sen käytöstä tarvitse selitellä.